Keväällä 2016 sain kuningasajatuksen: “Hankitaan meille kaksi kissaa.”

Oikeastaan tyttäreni oli toivonut kissaa jo pitkään. Olimme pitkään siirtäneet hankintaa aina jollakin verukkeella. Jossakin vaiheessa en vain enää keksinyt, mikseivät kissat saisi tulla.

Halusin aivan mustan kissan, jolle antaisin nimen: “Peikko”. Tyttäreni saisi valita oman suosikkinsa. Soitimme maalaistalossa asuvalle tädilleni, ja hänellä sattui juuri olemaan kolmen kissan pentue. Yksi aivan musta ja kaksi viirullista. Kissat oli jo nimetty, ja Piki oli niin lähellä Peikkoa, että nimet saivat kelvata.

Kissat aiheuttivat järjestelmällistä tuhoa koko asunnossa, vaikka yritimmekin opettaa niitä olemaan kunnolla. Siisteys onneksi on kissojen juttu ja tarpeensa tekivät aina vain hiekkalaatikkoon.

Joko kissat sopeutuvat tai sitten me. No – me ihmiset lopulta sopeuduimme. Asumme nyt kissojen kanssa rauhanomaisessa rinnakkaiselossa.

Voitte nauttia piristävistä kuvista, ja tilanteista, joita kissamme tarjoavat.

-Timo-